Needing some inspiration....

Okei, eli nyt sain V I H D O I N K I N otettua itteeni niskasta kiinni ja alotin tän blogin, mitä oon jo pitkään suunnitellut alkavani kirjottaa.

Mun on ollu kauheen vaikee tunnustaa itelleni että kärsisin jostai syömishäiriöstä . Aina mietin että ei se sitä oo, pudotan vaa pari kiloa, ja sitte lopetan tän, mutta ikinä ei oo loppunu ja kai se nyt on pakko tunnustaa että tää ei ihan normaaliika enää oo, mutta ei se mua haitttaa. Pikemminki se antaa mulle voimaa elää, kerranki on jotai päämäärää tässä elämässä.
Toki tähän liittyy paljo pahaaki. Monesti unelmoin siitä et vois elää vaan 'normaalisti', turhia miettelemättä mitä tänään syön, kuinka paljon syön ja kuinka kauan pitäis urheilla.
Mutta kun tähän pisteeseen oon itteni päästäny, niin ei tästä helposti pääse pois...
Ehkä sitten ku se oma ihanne paino on saavutettu. Se on muuten tällä hetkellä 47kg.
Oon ite melkein 170cm pitunen, ja tällä hetkellä painan, ai ai, sellaset 57kg.. eli vielä jotai 10kg ennen ku pääsee siihen ihannepainoon. :(

Tää on henkisesti tosi raskasta. Aina ku lähtee jonnekki tosi epämukava olo koska tuntee ittensä 'läskiksi'. Ja vaikka aina ei tuntiskaan, ja on jopa tyytyväinen miltä tänään näyttää, ni sitte joku laihempi ja kauniimpi kävelee jossain vastaan ja taas kaikki paineet tulee takasin.
Tän takii on vaikee luoda esimerkiks suhdetta. On nii epävarma olo itestä koko ajan, ni eihän siitä mitä tuu.
Hah, tää eka postaus on nyt vähä tällästa paineiden purkua, mutta pakko se jonnekki ku ei tästä oikeen kenellekkään pysty puhumaan. Kaveritki tainnu alkaa epäilee jotai, koska ne huolehtii että oonko syöny jne. Eli kai ne tulokset sitte jotenki näkyy, hyvä! :---)
Pelottaa vaan, että kun koulu alkaa ni tää menee vaikeemmaks, koska pitää syödä 'normaalisti' muiden seurassa ja sillein. Mutta kai sen näkee sit :)
Nyt on menny nää syömiset vähä penkin alle ku oon ollu kipeenä jo melkei kuus päivää, ja mulla ainaki tulee aina ku oon yksin kotona sellanen syömisolo :D
Mutta huomenna aamulla uimaan, ja ni eiköhän se siitä taas lähe kulkemaan.
Hmm.. olikohan mulla muuta...
Eipä taida :)

Joten, seuraavaan postaukseen!
- Jenni